Maailma pelastuu

Presidentinvaali on käynnissä. Facebook, iltapäivälehdet ja televisio pursuavat politiikkaa. Kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan politiikkaa. Yhdestä asiasta ollaan kuitenkin yhtä mieltä: jos oma ehdokas voittaa presidentinvaalin ja oma puolue hallitsee, niin maailma pelastuu. Samoin yrityksissä on vankkumaton usko johtajiin ja oikeaan strategiaan. Minä uskon, että tärkeämpää kuin politiikka tai organisaatiostrategiat on kulttuuri. Se mitä yhdessä uskomme ihmisyydestä, elämästä ja arvoista kuljettaa meitä yhteistä kohtaloamme kohti. Muun muassa laulujen sanat, elokuvat, kirjat, televisiosarjat, uskonto ja filosofia kertovat käytännössä, mihin uskomme. Nämä yhteiset uskomuksemme muokkaavat visiotamme hyvästä elämästä. Presidentti ja kansanedustajat vain heijastelevat sitä, mihin uskomme. He eivät kuitenkaan pysty kääntämään maailmaa ylösalaisin. He voivat antaa sysäyksen muutokseen, mutta he eivät pysty muuttamaan kaikkea. Valtio ei voi pelastaa meitä syntiemme seurauksilta. EU:ssa ihmiset ovat joutuneet heräämään tähän totuuteen. Se on ollut rankka herätys. Maat eivät muutu siten, että valtiot tai kansainväliset instituutiot heilauttavat suurenmoisia käsiään. Maat koostuvat miljardeista ihmisistä ja taloudet koostuvat näiden ihmisten välisistä kohtaamisista. Todellinen muutos tapahtuu ihmisissä ja juuri näissä tavallisissa ruohonjuuritason kohtaamisissa ja tekemisissä. Toisin sanoen tarvitsemme parempia arvoja ja uskomuksia. Tarvitsemme parempaa kulttuuria. Tarvitsemme parempaa ymmärrystä siitä, mikä on hyväksi ja mikä ei ole hyväksi. Sanon edelleen: valtio ei voi suojella meitä syntiemme seurauksilta. Niinistö, Väyrynen tai Biaudet eivät voi pelastaa Suomea. Ainoastaan suomalaiset voivat. Vauras ja hyvinvoiva yhteiskunta edellyttää oikeanlaista kulttuurillista ympäristöä. Korruptoituneet maat ovat taloudellisesti köyhiä maita. Erittäin yksilökeskeiset länsimaat ovat monesti henkisesti erittäin köyhiä maita. Kukoistava yhteiskunta löytyy kulttuurista, jossa luottamus, rehellisyys, keskustelu, vastuunkanto ja ihmisten välinen kunnioitus vallitsevat. Kulttuuri on myös menestyvän yrityksen salaisuus. Monet yritykset kyllä puhuvatkin arvoista. He käyttävät paljon aikaa yrityksen arvojen muodostamiseen. Näin oli myös Enronin laita. Enron oli amerikkalainen megayhtiö, jonka johtajat joutuivat vankilaan. Enron oli yhtiö, joka meni petoksesta johtuen konkurssiin. Tiedätkö, mitä luki Enronin arvoissa? Ne olivat: rehellisyys, kommunikaatio, kunnioitus ja erinomaisuus. Ei näitä arvoja oikeasti Enronissa arvostettu. Ne olivat kivannäköinen julkilausuma. Yrityksen todelliset arvot paljastuvat nimittäin siinä, mitä yrityksessä oikeasti tapahtuu eli kenet ylennetään, kuka saa kiitosta ja kuka saa lähteä. Yrityksen arvot näkyvät siinä, mitä taitoja ja toimintaa työntekijöiden keskuudessa oikeasti arvostetaan. Organisaatiokulttuuri ei ole julkilausuttuja arvoja. Organisaatiokulttuuri on todellisuudessa elettyjä arvoja. Usein huomiomme kiinnittyy vain supertähtijohtajiin tai nerokkaisiin strategioihin. Väitän, että yrityksen todellinen ja kestävä kilpailuetu on kuitenkin vahva ja terve organisaatiokulttuuri. Mutta älä minua usko. Ota vaikkapa selvää, mitä Zappoksen toimitusjohtaja Tony Hsieh tai huippukonsultti Tom Peters sanovat aiheesta. Lopulta kyse on arvoista, asenteista ja uskomuksista, jotka eivät ole vain kauniita julkilausumia vaan arjessa todeksi elettyä elämää. Kyse on kulttuurista. Mutta ei politiikkakaan turhaa ole. Presidentti, kansanedustajat ja muu valtiovalta muovaavat uskomuksiamme. He vaikuttavat kulttuuriin. Siksi aion muuten äänestää näissä vaaleissa – ja myös jatkossa.