Al Goren ensimmäiset 5 minuuttia

Yhdysvaltain entisen varapresidentin Al Goren puheen aloitus tämän vuotisessa Nordic Business Forumissa oli mestarillinen. Puheenvuoro oli jälleen kerran osoitus siitä millainen kulttuuri- ja osaamisero lähes koko muun maailman ja Yhdysvaltain puhekulttuurien välillä vallitsee. Oheisesta videosta pääsee hyvin jyvälle nimenomaan Al Goren tavasta aloittaa puheensa. Ensimmäisen 5 minuutin aikana täyttyvät kaikki hyvän puheenaloituksen kriteerit. Al Gore vieläpä yhdisti taidokkaasti puheensa aloituksessa kohdat yksi ja kaksi: 1. Humiliaatio eli nöyrä aloitus ja kohteliaisuus yleisöä kohtaan, jolla saadaan ihmiset pitämään sinusta (”joka itsensä alentaa, se ylennetään”) 2. Kevennys, jolla saadaan porukka rentoutumaan ja hyvälle fiilikselle 3. Hyvä johdanto itse asiaan (tämä osio jää viiden minuutin videopätkässä valitettavasti kesken) Aloituksesta näkyy myös miten tärkeää ennen puhetta on tehdä kotiläksyt kunnolla. Gore oli valmistautunut huolella, ottanut selvää kohdeyleisöstään – ja sen huomasi. Itselläni oli mielenkiintoinen tehtävä toimia Al Goren puheen briiffaajana ensimmäistä kertaa jo esittämämme kutsun yhteydessä, kun hän harkitsi vastausta kutsuumme. Toden teolla suunnitteluun paneuduttiin reilun kuukauden verran ennen tapahtumaa sekä vielä kasvotusten ennen puhetta. Molemmat osapuolet käyttivät valmisteluun aikaa ja miettivät asioita huolella. Prosessi oli yhtä aikaa sekä mielenkiintoinen että jännittävä. Vaikka olenkin seurannut monien puhujien valmistautumista seminaareihin, täytyy sanoa, että Goren valmistautuminen oli vielä eri asteella kuin kenelläkään muulla tähän asti. Gore halusi tietää kohdeyleisöstä, sen toiveista ja meidän näkemyksestämme puheen tavoitteesta niin paljon kuin mahdollista. Tässä meidän roolimme hoidettiin huolellisella kyselylomakkeella ja puhelinpalavereilla hänen henkilökohtaisen neuvonantajansa kanssa. Hyvässä retoriikassa eivät täyty vain “taidokkaan puhumisen” elementit. Hyvään retoriikkaan kuuluu myös se, että sisältö on kohdallaan. Jari Sarasvuo intoutuikin arvioimaan omassa seuraavan päivän puheenvuorossaan Al Gorea puhujana hänen kokemuksensa mukaan maailman parhaaksi. Myös yleisö arvosteli seminaarin palautelomakkeella Al Goren puheenvuoron koko seminaarin parhaaksi. Puheen sisältö oli rautaakin kovempi. Asiat perusteltiin huolellisesti ensin faktoihin pohjautuen. Sitten faktat perusteltiin vielä faktoihin ja tutkimukseen pohjautuen. Myös tätä olen oppinut arvostamaan. Monissa puheissa “tutkimustiedon” lähteet ovat hukassa ja todellisuudessa suusta tulee ulos tunteenomaista tietoa. Gore käytti hyväkseen tutkimustietoa, tarinoita, kuvia, videoita ja herätti ihmisissä tunteita. Tekstiä hänen slidensa eivät sisältäneet lähes lainkaan. Lähinnä vain vaikuttavia kuvia. Kuten Les Brown oli aiemmin saman päivänä kertonut koulutuksessaan vaikuttavasta puhumisesta: “People forget 90% of what they hear, but we have an emotional memory.” Monesti tuntuu siltä, että meillä puheissa vikana on ennen muuta liiallinen asiakeskeisyys. Kuitenkin vain tunnetasolla vaikuttaminen saa ihmisen todella toimimaan vaikeiden asioiden parissa. Vain vaikututtaminen tekee puheesta merkityksellisen – ilman puheen synnyttämää toimintaa, se on hyödytön. Juhana Torkki toteaa osuvasti kirjassaan Puhevalta: ”Tosiasia on, että meillä ei osata pitää puheita. Puheet ovat kuivia ja elottomia, niissä ei ole voimaa, ei väriä, asia on yhteyttä tärkeämpi. — — puhe ei ole asiasta käsin nouseva esitelmä, vaan päämäärästä käsin rakennettu vaikutusyritys.” Yksi puheen tärkeimmistä, ellei tärkein, elementti on lopetus. Ärsyttävimmillään puheen lopetus voi olla sellainen, että puhe vaan jatkuu ja jatkuu. Puhuja käytännössä jo sanoi klousaavan linensä, mutta jää edelleen mumisemaan samaa epämääräistä lopetussanomaansa uudelleen ja uudelleen. Kaikki meinasivat jo nousta penkistään ensimmäisen jälkeen, mutta puhe jatkuikin vielä 5 minuuttia. Ei näin. Parhaimmillaan puhe loppuu ytimekkäästi ja jopa yllättäen korkeimpaan kohtaansa. Al Gore lopetti puheensa ihmisen omaa tuntoa kolisuttelevaan moraalis-hengelliseen kysymyspariin. Hän viittasi ensin John F. Kenedyn puheeseen vuodelta 1962: “We shall put a man on the moon, not because it is easy, but because it is hard.” ja jatkoi: “Kun tulevaisuudessa ilmastokatastrofi on totta, meidän lapsemme tulevat kysymään meiltä kysymyksen. Onko se kysymys ”WHAT were YOU thinking – Mitä ihmettä te ajattelitte?” vai ”Kuinka löysitte moraalisen rohkeuden ravistautua irti siitä ajatuksesta, että mitään ongelmaa ei ole, ja ryhtyä toimiin?”” Puhe loppui siihen. Ja yleisö oli vaikuttunut. Voit lukea tiivistelmän Al Goren puheesta seminaarin tiivistelmälehden sivuilta 18-19. Löydät tiivistelmän täältä » Yksi 2012 Nordic Business Foruminin pääpuhujista on Al Goren entinen vastaava puheenkirjoittaja Valkoisesta Talosta. Lue Daniel Pinkistä lisää täältä »