Onnistuneet tavoitteet: Realismi lyhyellä aikavälillä, rohkeus pitkällä aikavälillä!

Johtoryhmäkehittäjä Jarmo Manner kirjoitti hiljattain suositun blogitekstin: Tavoitekiima tuhoaa onnistumiset. Kirjoitus oli mielenkiintoinen ja siinä oli hyviä ajatuksia. Haluan kuitenkin pureutua pariin ajatukseen, jotka mielestäni olivat vaarallisia. Blogissa Jarmo toteaa, että väite tavoitteiden merkityksen suuresta voimasta lepää täysin ilmassa. Jarmo on väärässä. On tietysti olemassa monenlaisia tutkimustuloksia (ja jopa olemattomia legendoja), mutta tässä muutama fakta: Marylandin yliopiston professori Edwin A. Locke on tehnyt uransa aikana huikean määrän tutkimusta tavoitteiden asettamiseen liittyen. Tutkimusraportissaan Goal Setting and Task Performance (1980) Locke toteaa, että 99/110 tutkimuksesta on tullut siihen tulokseen, että tarkat ja haastavat tavoitteet tuottavat parempia tuloksia kuin keskivaikeat, helpot, “tee parhaasi” -tavoitteet, tai tilanteet, joissa tavoitteita ei ole lainkaan. Myös työuran suunnittelu on monien tutkimuksien mukaan todella kannattavaa. Leen (2001) mukaan työuran suunnittelu on positiivisesti yhteydessä ammatilliseen kehittymiseen ja työuraan kohdistuvaan tyytyväisyyteen. Suuri joukko muitakin tutkijoita on päätynyt samoihin tuloksiin (mm. Aryee & Yaw 1993; Wayne, Liden, Kraimer & Graf 1999). Gould (1979) puolestaan havaitsi työuran suunnittelun ja ansioiden välillä yhteyden. Locken mukaan tavoitteet vaikuttavat tuloksiin seuraavien mekanismien kautta: – ohjaamalla huomiota, – mobilisoimalla toimenpiteisiin, – kasvattamalla sinnikkyyttä ja – motivoimalla strategian kehittämiseen. Tavoitteiden asettaminen vaikuttaa todennäköisimmin tehtävistä suoriutumiseen, kun: – Tavoitteet ovat tarkkoja ja riittävän haastavia; – Toteuttajilla on riittävät kyvyt suoriutumiseen; – Edistymistä kuvaavaa palautetta on saatavilla; – Tavoitteisiin pääseminen palkitaan; – Johto antaa hyvin tukea; – Ja yksilö oikeasti hyväksyy asetetut tavoitteet. Yksi tärkeimmistä Locken löydöksistä on, että tarkat tavoitteet (esim. “Haluan ansaita 500 $ enemmän kuussa”) tuottavat parempia saavutuksia kuin yleistason tavoitteiden asettaminen (esim. “Haluan ansaita enemmän rahaa”). Realismi lyhyen aikavälin tavoitteissa Vaikka Locke kertoo haastavien tavoitteiden tuovan hyviä tuloksia, hän myös toteaa, että toteuttajilla pitää olla tarvittavat kyvyt niiden saavuttamiseen. Myös Nurmi & Salmela-Aro (2006) kirjoittavat, että on tärkeää, että toteuttaja kokee, että keinot tavoitteiden saavuttamiseen ovat olemassa ja, että tavoitteet ovat realistisia ja saavutettavia. Tässä on ongelma. Olen huomannut, että monet ihmiset yliarvioivat mitä he pystyvät tekemään vuodessa, ja aliarvioivat mitä he voivat saavuttaa kymmenessä vuodessa. Tavoitteet ovat olleet omalla ja monien ystävieni uralla todella keskeisessä roolissa. Vääränlaisista tavoitteista voi kuitenkin olla suurta haittaa.  Jatkuva epäonnistuminen tavoitteissa aiheuttaa epäonnistumisen ja epäuskon tunteita sekä turhautumista. Ne eivät aina viljele kasvun siemeniä. Lyhyen aikavälin tavoitteiden kanssa täytyy olla riittävän realistinen, mutta unelmoi rohkeasti pitkällä aikavälillä! Pitkän aikavälin unelmat pitävät vastaanottimesi auki uusille ideoille ja mahdollisuuksille, jotka ovat linjassa visiosi kanssa. Älä hirttäydy tavoitteisiisi Hyvä pointti Jarmon tekstissä oli mielestäni se, että tavoitteisiin ei tule hirttäytyä. Tavoitteita pitää tarkastella ja päivittää säännöllisesti. Jotkin tavoitteet täytyy jopa hylätä ja suunnata kohti uusia. Meidän tulee muuttua tilanteiden ja maailman mukana. Toinen vaarallinen asia tavoitteissa on, että osa hyvin tavoiteorientoituneista ihmisistä näkee onnellisuuden vasta jossain tulevaisuudessa. Kiitollisuus on onnellisuuden ydin. Jos ajattelet, että “olen onnellinen sitten, kun…”, menetät elämästäsi monta arvokasta hetkeä. Kuten Harvard Business Schoolin professoriTal Ben-Sharar (2007) muotoilee: “Tavoitteiden rooli on vapauttaa meidät niin, että voimme nauttia tästä hetkestä.”